Basenjia siellä, basenjia täällä!

Nyt on koettu elämäni ensimmäiset basu-erkkarit!
Nämä pidettiin Kouvolan oikukkaassa sylissä, mutta mitä kauneimmassa ympäristössä. Sää tietysti oli kuten Suomen kesästä odottaa saattaa, eli oli kaikkea hyisen pilvisestä porottavaan aurinkoon ja sitkeisiin ötömötöihin, mutta mitäs näistä kun seura oli mitä hauskinta ja kenttä täynnä kauniita koiria!

Yhdeksäksi oli tarkoitus olla paikanpäällä, mutta kävi kömmellyskämmellys herätyskellojen kanssa, joten oltiin paikalla lähemmäs kymmentä -onneksi pennut ei menneet kuitenkaan pahasti ohi ja ehdin kuvaamaankin noita hassuja naperoita ihan hyvin! Hassua verrata miten pentuluokkien am.akitat on semmosia pumpuloita, enemmän tai vähemmän keskeneräisiä ja hassun muotoisia, mutta basenji pennut samoissa ikäluokissa on paljon sopusuhtaisemmissa mittasuhteissa eikä niin vauvamaisen näköisiä, vaikka ilmeestä ja päästä näkisikin ettei olla ihan aikuisia vielä :D
Lähinnä kameran varressa roikuin ja fokus oli voimakkaasti koirien ihailussa, mutta ehti siinä kasvattajankin kanssa jorista ja naureskella aina jossain välissä. Oli myös aikaa tuhota yksi vohveli, erkkareissa pitäisi useammin saada vohveleita!

Enivei, kuvia kaikenkirjavista ruttunutuista:

Tuomarina tapahtumassa oli Marja Talvitie, monenmosita legendaa kuullut mutta vasta nyt tuli todistettua ihan livenä ja läheltä hänen tuomarointiaan. Kovin oli mielenkiintoista. Pennuista avattiin arvostelu koko yleisölle, mutta muissa luokissa tätä ei voitu jatkaa aikarajojen vuoksi  Todella tarkka koirien koosta painosta, mutta ymmärtäähän tuon kun koiran yleisvaikutelmaan vaikuttaa kyllä jos turren vyötäröllä on vähän ylimääräistä, varsinkin näin elegantin mallisella rodulla. Ei fanittanut muutenkaan kookkaita basuja. Positiivisena loppunuottina löysi kyllä paljon miellyttäviä ja kauniita päitä, kauniita liikkujia ja vaikuttavia kokonaisuuksia!

Hieman harmitti kun ei ehditty katsomaan kuin pennut ja urokset, kun piti jo lähteä kotia kohti. Nopeasti se aika karkasi! Kotiintuomisina oli sitten lähes 500 kuvaa muistikortilla, joten loppuilta meni luonnollisesit kuvia plärätessä, poistaessa ja muokatessa :'D Tarvinneeko sanoa, mutta sain paljon uusia basu-ystäviä naamakirjan puolella kun länttäsin hyvän läjän otoksia näkyville ja omistajiaan etsimään.

(PS. Oma basenjikuume on taas ihan toisissa sfääreissä tämän jäljiltä... Syksyä jännitämme.)

Kelle luottamukses annat

Paljon on tullut pohdiskeltua, yksin ja muiden ihmisten kanssa, millainen rooli kasvattajalla on kaikessa kokonaisuudessaan koiramaailman pyörteissä. Ensimmäinen ajatus on yleensä, että valtava. Kasvattaja on kaiken keskipisteessä, kasvattaja on lähes kaikkivoipa -vai onko?

Olen yllättynyt siitä miten moni jännittää lähestyä kasvattajia, miettien päänsä puhki mitä kaikkea sanoa, mitä kysyä, miten sanansa asetella ja kuulostaako tämä tyhmältä vai ei, mitä jos annan ihan väärän vaikutelman? Kasvattaja kasvaa Isoksi Pomoksi jota pieni ihminen epäröikin lähestyä, tai jos ja kun saa aikaiseksi lähestyä, tulee tunne että pitää kiillottaa ja silotella, lupailla maat, taivaat ja avaruus että varmasti tekisi hyvän vaikutuksen.

Miksi?
Mistä tämä on tullut?

Kasvattaja on olemassa Sinua varten. Kasvattaja ei pärjää kovin pitkälle omillaan ja yksinäisyyden ylhäisessä valtakunnassa, vaan hyötyy ostajakunnastaan nimenomaan sillä, että saa eläimensä maailmalle. Kasvattaja on se, jonka tehtävä on vakuuttaa Sinut siitä, miksi Sinun olisi otettava koira häneltä, eikä seuraavalta vaihtoehdolta -tässä toki tulee esiin eri kasvattajien omistautuneisuus ja moraali. Siinä missä yksi menee aina aidan alimmasta kohdasta ja luottaa siihen että löytää aina tarpeeksi koiramaailman uusia uuvatteja joita ei kiinnosta muu kuin saada joku vähän tämän näkönen koira halvemmalla ja mahdollisimman läheltä (ja näitähän toki riittää), toinen tekee kaikkensa kerätäkseen virallisia tuloksia terveydestä, luonteesta ja ominaisuuksista sekä kyvyistä joilla mainostaa ja myydä omaa työtään.

Jälkimmäisen tyylin kasvattaja haluaa tietysti kasvattinsa hyviin koteihin, joissa arvostettaisiin kasvattajan jo tehtyä työtä ja jatkettaisiin linjalla joka syöttää lisää tietoa kasvattien tilanteesta; tehtäisiin ne terveystarkastukset ja rodusta riippuen käytäisiin kisakentillä tai töissä hakemassa tuloksia mikäli koiran potentiaali siihen yltää. Tässäkin tulee taas jakauma; yksi haluaisi jokaiselta kasvatin omistajalta isoa omistautumista ja yhteisöllisyyttä, toinen antaa enemmän vapautta uudelle kodille päättää mitä tekee ja kuinka paljon, kunhan täyttää perustarpeet tarpeeksi hyvin. Aktiivisuustasoja on monia, siksi Ostajan on tehtävä oma osansa työstä ja määrittää itselleen ne omat rajat; mitä itse haluaa, missä on omat rajat, mistä voi tehdä kompromisseja. Haluatko vain ostaa sen pennun ja jatkaa omaa elämää enää ikinä pitämättä kummemmin yhteyttä vai hankkiutua pitkän linjan yhteistyöhön ja upottautua harrastusten maailmaan pää edellä?

Haluat sitten niin tai näin, on haravointia tehtävä löytääkseen sellaisen tarjonnan mikä vastaa omia haaveita. On uskallettava kysyä ja kertoa itsekin mitä haluaa. Ei tarvitse kumarrella tai arastella, minä en ole koskaan mihinkään miellyttämispeliin lähtenyt, ihan pelkällä rehellisyydellä pärjää tosi pitkälle. Jos kasvattaja on suosittu ja isossa maineessa, ole ajoissa.
Itselleni on myös tärkeää tukea kasvattajaa, joka on yhtälailla rehellinen takaisin, ei piilottele eikä kiillottele, sanoo suoraan, kysyy ja panostaa aidolla rakkaudella sekä mielenkiinnolla kasvatustyöhönsä - ja jonka kanssa kemiat pelaa ja on mahdollisuus vuosia kestävään vuorovaikutteiseen suhteeseen.

Muistakaa siis jännittäjät, että teillä on yhtälainen oikeus vaatia tiettyjä standardeja ja kysellä kasvattajilta heidän työstään ja periaatteistaan saadaksenne varmuutta siihen, haluatko sen pennun siltä ihmiseltä vai et! Mitä terävämmin osaa haastatella, sitä helpompi on nähdä tuleeko takaisin yleispätevää ja -pyöreää liirumlaarumia, vai onko kasvatustyölle annettu oikeaa ajatusta ;)

Niin mikä makaki?

No siis makakithan on niitä punanaamaisia tovereita, jotka esimerkiksi istuu kuumissa lähteissä posket hehkuen ja sormet rutussa pakkaselta suojautuessa. Löytyy varmasti monessa eri koossa ja värissä, muttaniin! Ettei vallan harhautuisi, meidän oma makakimme tulisi puna-valkoisessa nahassa, ruttuja otsassa, ruttuja pyllyssä ja pilkettä silmäkulmassa; eli basenji!

No miksi basenji?
Se oli pitkän matkan tulos monien rotuselailujen jälkeen. Tai no, vielä ennen sitä oli tietysti pohdinnat siitä että tuleeko laumakokoonpano aina koostumaan vain isoista koirista -ja kun tuli elettyä tovi kolmen amerikanakitan kanssa, huomattiin että se oli mahdollista, mutta ei ehkä ihan niin mielekästä. Kolme isoa koiraa vie fyysisesti tilaa (kun et asu kartanossa etkä maalla), niille on vaikea löytää pärjäävää hoitajaa jos haluat lähteä jonnekin (kovin moni ei innostu lenkkeilemään yhteensä yhdeksän kertaa päivässä kun jokainen pitää viedä erikseen vahinkojen välttämiseksi), ja fyysinen kuljettaminen paikasta A paikkaan B osoittautuu sekin ahtaaksi (kun et omista paketti- taikka asunto-autoa).
Puhumattakaan tietysti ruokinnasta, eläinlääkärilaskuista tai niinkin arkipäiväisestä kulusta kuin madotuslääkkeistä. Niin ne eurot vaan kasaantuu kun täyttää taloutensa karhunpuolikkailla!

Mutta kaikesta huolimatta kolmen koiran lauma tuntui muuten hauskimmalta, vähän niinkuin perhe olisi täynnä kolmen koplan kanssa ja tästä alkoi heräillä ajatus siitä, että mitäpä jos se kolmas olisi sittenkin sylikokoa. Huih! Alkuun niskavilloja nostattanut ajatus alkoikin kuulostaa mielenkiintoiselta. Joku kiva pieni, suhteellisen vaivaton ja seurallinen sylimalli olisi ehkä sittenkin mukavaa vaihtelua noihin itsenäisiin rotiskoihin.

Kokeillaan uudestaan; miksi nimenomaan basenji?
Okei, joo.
Basenji täyttää nirsot vaatimuksemme parhaiten; se on rakenteeltaan liioittelematon ja elegantti olematta liian heiveröinen tutinaville, ei taipumusta räkyttämiseen, ei kaameaa turkkihuppua ympärillä. Luonteeltaan mukavan rohkea ja temperamenttia löytyy että pärjää isompienkin keskellä ilman ujosteluja. Itse asiassa basenjin luonteessa on jonkin verran yhtäläisyyksiä amerikanakitoiden kanssa, joten ollaan vielä samassa liigassa, pakataan se vain pienempään pakettiin!
Ainoa miinuspuoli on oikeastaan kylmänarkuus, joten pitää ostaa varastoon talvisesongin takit ja villapaidat, mutta se on varsin pieni kompromissi, eiköhän siihen opi ihan hetkessä.

Mistä tämä basenji on tulossa?
Olemme liimautuneet pienten iilimatojen tapaan kennel Hi-Liten kasvattajaan kiinni hyvin intohimoisesti! Minä erityisesti olen ottanut johtotehtäväksi aloittaa ahdistelun sähköposti-pommituksella, siitä siirtyä ovelasti kieriä kaverisuhteeseen naamakirjan pyhässä maassa ja lopulta stalkkeroida tieni samalle näyttelypaikalle napsimaan kameran muistikortin täyteen kuvia hänen koiristaan! Ehkä vähän pienieleisesti, vaatimattomasti hihkaista hei minä olen sejase, hymyillä viattomasti ennen kuin kiiruhtaa kotiin lataamaan parhaat kuvat esille, jotta kasvattaja voi ilomielin kiitellä ihanista kuvista.
Vähän lisää pökköä pesään, ettei jäädä kasvattajalta unholaan ja lopulta päästään sopimaan treffit kasvattajan kotiin. Jes! Viimeisten lahjomisien myötä ollaan hyvillä sijoilla!

No ei, jos joku ehti säikähtää niin ihan näin järjestelmällistä sniikkailua en osaa harrastaa, olen vain luonnostaan innokas ja rohkeasti tuttavuutta tekevä tapaus -tämä nyt vain pientä itselle naureskelua :D

Kyseinen yhdistelmä josta omaa punavalkoista paholaista odotellaan on: C.I.B FIN CH PMJV-05 JV-05 NORD W-07 WW-08 MVW-14 Faraoland Xcuse Me Desmond "Ruben"  X CIB* NORD CH FI CH SE CH NO CH HeJW-13 JV-13 V-13 PMV-14 Hi-Lite Bulldobas Wow Factor "Lilja"

Ruben (kuva lainattu Hansu Kytältä)

Lilja (kuva lainattu Hansu Kytältä)

Uusia Tuulen Tuiverruksia

Ja nääääin pärähti blogi käyntiin!

Syystä että edessä tulee olemaan sellaisia muutoksia ja seikkailuja, että tahtoisin niille jonkinlaisen purkuväylän jossa käydä läpi niin pienemmät kuin suuremmatkin askeleet. Toki on keskustelufoorumit, on naamakirjat ja miljoona muuta sosiaalisen median polkua, mutta totesin oman blogin olevan helpoin tie itselleni; saa keskittyä koiramaailman aiheisiin ja purkaa aatoksiaan kuvien kera talteen vähintään omaksi iloksi ja muistoksi, toivottavasti vähän muidenkin huviksi!