Sispa, Siiseli, Sipatsovi
maatiainen
palliton poika
10.04.2009
Kissa joka luulee olevansa koira, lintu, hämähäkkiemies ja avaruusolentojen metsästäjä. Hämmentävä eläin jolla vielä hämmentävämpiä aivoituksia ja suuria suunnitelmia, joiden toteutus menee pieleen yhdeksän kertaa kymmenestä.
Kiusaa itseään monin verroin isompia koiria, eikä oikein ota itseensä vaikka pölläytyksen saisikin. Kunhan ottaa hetken mökötyksen ja pesutuokion saadakseen ällöttävät kuolat niskastaan, sen jälkeen kelpaa taas lähteä kipittämään ja hakemaan karhuja kilpasille!
Taipuvainen raksuholismiin, joten kissanraksut eivät talouteen kuulu, myöskin koirien nappulavarastot täytyy huolehtia hyvään turvaan ettei pieni addikti hiippaile yön turvin kaivamaan nappula-ämpäreitä, repimään kaappeja ja nakertamaan ruokasäkkejä. Vieroitusprojekti oli tarpeeksi vaikea aikoinaan, joten herra saa nautiskella raakaruokien sotkuisuudesta.
Oudoksuttavasti tykkää kovista otteista. Saa tukistaa, läpsiä, pyörittää pitkin sohvia ja lattioita, silittää vastakarvaan ja nipistellä varpaista niin tämä toveri se vaan kehrää silmät ummessa ja kiipeää syliin kun kerjäämään lisää jos kehtaat lopettaa kesken! Toki tämä ei ole ihan vierailta ihmsiltä sallittu, mutta minulta erityisesti tuntuu nauttivan rajusta rakkaudesta -eikä ole edes minun kissa, vaan avon keksintö muutamien vuosien takaa.
Mielenkiintoisena faktana menköön vielä se, että olen lähes kirjaimellisesti kuolettavan allerginen kissoille (u know, silmät kutiaa, turpoaa, nenä vuotaa, tukkeutuu, keuhkoputket menee umpeen, pihisee), mutta en tälle.
Kiusaa itseään monin verroin isompia koiria, eikä oikein ota itseensä vaikka pölläytyksen saisikin. Kunhan ottaa hetken mökötyksen ja pesutuokion saadakseen ällöttävät kuolat niskastaan, sen jälkeen kelpaa taas lähteä kipittämään ja hakemaan karhuja kilpasille!
Taipuvainen raksuholismiin, joten kissanraksut eivät talouteen kuulu, myöskin koirien nappulavarastot täytyy huolehtia hyvään turvaan ettei pieni addikti hiippaile yön turvin kaivamaan nappula-ämpäreitä, repimään kaappeja ja nakertamaan ruokasäkkejä. Vieroitusprojekti oli tarpeeksi vaikea aikoinaan, joten herra saa nautiskella raakaruokien sotkuisuudesta.
Oudoksuttavasti tykkää kovista otteista. Saa tukistaa, läpsiä, pyörittää pitkin sohvia ja lattioita, silittää vastakarvaan ja nipistellä varpaista niin tämä toveri se vaan kehrää silmät ummessa ja kiipeää syliin kun kerjäämään lisää jos kehtaat lopettaa kesken! Toki tämä ei ole ihan vierailta ihmsiltä sallittu, mutta minulta erityisesti tuntuu nauttivan rajusta rakkaudesta -eikä ole edes minun kissa, vaan avon keksintö muutamien vuosien takaa.
Mielenkiintoisena faktana menköön vielä se, että olen lähes kirjaimellisesti kuolettavan allerginen kissoille (u know, silmät kutiaa, turpoaa, nenä vuotaa, tukkeutuu, keuhkoputket menee umpeen, pihisee), mutta en tälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti